torstai 10. marraskuuta 2016

Kurkistus jäätyneeseen maailmaan.

Hah, loput nuutuneet ruusunnuput jauheliharasiaan muutama helmi mukaan ja irronneita terälehtiä. Päälle jääkylmää vettä. Yön yli parvekkeella -5 asteessa ja nyt sitten kuristellaan mitä saatiin aikaan. Harmaa keli hieman taitaa verottaa loppuloksen olemusta, mutta ihan kiva näkymä, vai mitä.
niin ja sorkin hieman tuota sekoitusta siinä jäätymisen alkuvaiheessa ja sen vuoksi vatmaan sain nuo piikit aikaseksi.




keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Tahtoi tehdä heti nyt....

Kun joku ajatus iskeytyy päähän niin oitishan sitä pitää koettaa toteuttaa. Väliäkös sillä jos joutuu käyttämään hoksottimiaan vähän enemmän. :)
Ruusuja jäädyttelin aiempinakin vuosina maitotölkeissä. Tarkoitus oli nytkin, mutta yksi asia unohtui.... ei ollut sitä tölkkiä.
Siispä kaupanlihapakkaus käyttöön, (onneksi oli säästänyt) ja sommitellaan sitten siihen.
Liian matalahan se oli tuli ohut ja helposti sulava, mutta toivotaan, että pakkaskelejä riittää.


Sain facenpuolella vinkin, että teeppä vielä kolme kirkasta levyä ja rakenna lyhty.... On jo jäätymässä. ;)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Marraskuussa jäätyy maa....

Osapuilleen noin lauletaan lasten kuukausilaulussa. Kyllä se marraskuu onkin aloittanut nimensäveroisesti.
Kuukausi alkoi talon ikkunoiden vaihdolla. Onneksi oma vuoro osui sille viimeiselle leudolle päivälle, ei tuiskunnut lunta tupaan. Nyt on sitten kauniit valkoiset kolmilasiset ikkunat tässäkin talossa ja kyllä oli aikakin.
Remonttipäivänä lähdin evakkoon mökkimaisemiin haaveena kuvata lintuja ja ihan vaan rauhoittua yksikseen. Ja nyt sitten kuvatykitystä.

Hyvin se onnistuikin. Lintuja oli varmaan yli sata ruokinnalla ja lajejakin melkoisesti. Tervetulleeksi toivottelin myös Isolepinkäisen



Närhiä ei ole helppo saada kuviin kunnolla, mutta kun tarpeeksi kauan kököttää paikallaan niin jopa sekin uskaltautuu lähelle.



Käpytikka on vakiolintu, lähes omalla pihallaan tuossa ruokailee. Nyt tuli melkein syliin, kun kuvasin sinitiaisia.


Kuusi punatulkkua tuikutteli koivunlatvassa ja lopulta uskaltautuivat alas ruokailemaan.



Töyhtötiainen...se on ihan liian vikkelä kaveri. En saanut oikein mieleistäni kuvaa siitä vaikka kuinka koetin ennakoida sen liikkeitä. Jos muuten onnisti niin mokailin itse. :(
Mukava pikkuinen veijari.



Järjestyspoliisina aikoinaan ruokintapaikalla häärinyt mustarastaskin on rauhoittunut nyt, kun sillä on lisävoimia, jopa kuusi mustista pyöri pusikoissa. Ihmeen rohkeana yksi lopulta alkoi poseeraamaan. Kyllä se koko ajan seurasi mitä touhuan ja olenko vaaraksi. Katso vaikka sen katseen suuntaa.


Sinitiainen on selkeästi yleisin lintu nyt, niitä oli kymmenittäin. Sopuisasti sitä kuitenkin ruokailtiin. En muuten huomannut mitään nokkapokkaa koko päivän aikana. Lienee syynä se, että ruokinta-aluetta on laajennettu ja sapuskaa on tarjolla useammassa paikassa muutaman metrin välein.


Itseoikeutettuna paikalla ylpeyteni harmaapäätikka, jolla on ihan oma ruokailupuunsa, lintu on hyvin arka. No, nyt ruokapöytä oli tyhjä, uusinta kattaus järjestyi ja kaikki taas kunnossa, arkuuskin katosi päivän aikana. :)
.


Jokatalvinen peipposemme oli myös paikalla. Tosin niitä oli ollut seuraavana päivänä kuusi. Selviävät kyllä talvesta jos ja kun sopivaa ravintoa on koko ajan saatavilla. Pääsevät yöksi tuulen ja sateen suojaan.


Olihan siellä vielä puukiipijä, hömö- ja kuusitiaiset, sekä tietysti talitintit. Puukiipijäkin oli melko rohkeana. Tuohon pallorenkaaseen sen kynnet ei oikein sovellu, mutta maistaa piti.


Välillä kävin hetken mökillä lämmittelemässä ja sitten taas passiin. Kuusituntinen vierähti turhankin nopeaan ja ilta alkoi hämärtyä kun kotiin lähdin.
Tällaisista päivistä tykkään. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun.