perjantai 26. toukokuuta 2017

Nyt se alkaa...

Korentojen ja perhosten valta-aika alkamassa, enkä meinaa malttaa olla sisällä ollekaan ja joka paikkaan pitäisi mennä just nyt heti. :)

Ensimmäisiä tältä viikolta

Mansikkakirjosiipi, ensimmäiseni kautta aikain.



Kalliosinisiipi

Tänään löytyi tutulta paikaltaan pikkusinisiipi

Ensimmäinen korentokin suostui kuvaan. Vaskikorento

Kaikki perhoset ja korennot ovat nyt metsäteiden varrella ja hiekkamontuissa, hakkuuaukeilla keskellä kaikkea kuivaa. Siellä kukkivat monen omat ravintokasvit ja korentojen ruoka lentelee lämmössä myös.

Niin, että palaillaan... ja kyllä toki jotain muitakin kuvia tulee. ;)

lauantai 20. toukokuuta 2017

Metsäretkiä tiedossa

Kovasti on harjoiteltu ja suunniteltu. Pienet kompuroinnit paranneltu ja suuremmitta vammoitta selvisin laiturin läpi mennessänikin. Koipi meni laudanraosta läpi koko pituudeltaan. Reiden kohdalla otti tosi kipeetä, mutta kunnossa ollaan.




Hyvillä mielin nyt alkavaa retkiaikaa olen valmistellut. Tarkoituksena hieman seurailla mitä tuolla luonnossa tapahtuu ihan maanpinnassakin ja tietysti perhosia ja korentoja ja kaikkea muutakin.

Muutaman pienen harjoituslenkin olen tehnyt ja hyvin jaksanut, joten jessss...
Joku teistä varmaan muistaa valkoiset sinivuokot muutaman vuoden takaa. Niitä lähdin etsimään Mörrimöykkyjen maailmasta. ;)


Vanhat kuusikot ovat salaperäisiä ja niissä voi antaa mielikuvitukselleen vallan...


Vaihdan polulle jonka tiedän vievän aivan toisenlaiseen maailmaan. Kuusikkoon ensin tietenkin. Tiesittekö, että nimenomaan juuri kuusikot erittävät ilmaan jotain sellaista rentouttavaa ja levollista... mitä se nyt olisi.. vaikka tuoksua. :)

No, polun varreltahan sitten huomasin ensimmäiset...


... aivan satumaisen ihania. Siellä kuusten juurella, kuin kevään keijut.




Niitä olikin runsaasti, lähes jokaisessa kivenkolossa sammalten suojissa. Tuolla ei ollut kuivaa vaan suomaisen kosteaa, korkeiden kallioiden välissä, aivan rannalla.


Parit kalliot piti vielä kiipeillä, ei voinut vastustaa ...


...ja taaperrella kotiin tyytyväisenä. :)

Oletteko vielä matkassa?

maanantai 1. toukokuuta 2017

Aurinkoista vappuiltaa

Monenlaista tässä on ehtinyt taas tapahtua tuon edellisen päivityksen jälkeen. osa olisi saanut olla tapahtumattakin, mutta mikä ei tapa se vahvistaa... vai kuinkas se oli?:)
Onettomuudeksini tuli kokeiltua kuinka vahvoja olivat laiturin laudat. Yksi ei ollut ja vasen jalka meni läpi ihan koko pituudeltaan. Olihan se kipeetä un sellaisesta 10 sentin raosta vauhdilla tunkee koipensa läpi. Tuli kait elämäni suurin mustelma. Puolesta säärestä lonkkaan asti sinisenpunasenmustan kukertava. Mitään muuta ei tapahtunut ja liikkumaan olen päässyt koko ajan. Nukkuminen piti harjoitella uudestaan, kun tuttu vasenkylki ei tykännyt. No se on nyt jo historiaa ja eletään tätä päivää.
aamulla kävin suurin toivein kurkkimassa mitä palokärjelle kuuluu. Ja sieltähä se emäntä pisti päänsä ulos pesäkolostaan. Nyt sitten tiedän, että pesässä on elämää. Odotus jatkuu.


Ilma oli kaunis ja lämpö kohosi koko ajan, joten suuntasin lammen kautta sellaiseen risukkoiseen metsikköön ja kuusikosta sitten löysin lopulta itseni.
Tykkään kuusikoista tähänaikaan vuodesta, kun ei vielä ole hyttysiäkään.


Kuusien alaoksat olivat kuivia ja täynnä toinen toistaan kauniinpia saamal ja naava koristeita. Aikani kuvasin, kunnes tajusin kuinka kaunis valo olikaan hieman syvemmällä kuusten keskellä.


Uudemman kerran kun menen, niin kokeilen vielä syvemmältä kuusikossa kuvaamista.


Salaperäinen satumainen paikka, jossa raikui mustarastaitten konsertti.
Leppeän mukavaa keväistä toukokuuta toivottelee kotimatkan varrella lennellyt sitruunaperhonenkin.


Nautitaan jokaisesta päivästä tässä ja nyt.