tiistai 21. marraskuuta 2017

Tilhiä, tilhiä, tilhiä.....

Viime vuonna tätä ei päässyt kokemaan, niin nyt olen ottanut vahingon takaisin parina päivänä.
Valtaisa tilhiparvi kera yhtä valtaisan rastasparven kanssa on pyörinyt ihan nurkilla ja minä tietenkin siellä mukana. Huomenna en taida enää kehdata mennä siihen kadun viereen seisomaan.
Nyt siis sataa tilhikuvia ilman aurinkoa, mutta tunnelmoidaan sitten.









Kun tarpeeksi kauan oli paikoillaan niin tilhet tulivat ihan parin metrin päähän katselemaan.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Metsälenkki

Vuodenajat ovat kuin vuorokausi, elämme nyt vuodenaikojen iltaa. Aikoinaan illat olivat monesti levottomia, varsinkin nukkumaan menon suhteen. Monenlaista keksittiin, ettei ihan vielä pitäisi.
Niin nyt luontokin temppuilee. Ei ihan vielä.. tämä leikki vielä...


Illat tummuvat ja uni tulee. Niin tulee talvikin aikanaan ja luonto lepää, herätäkseen uuteen aamuun, siis kevääseen.



Kevät on uusi päivä, se on täynnä touhua ja suunnitelmia. Kesä taas sitä arkipäivää, monenlaista kuhinaa, niin, että syksyn levollista rauhaa jo alkaa odottaa.


No, tuollaisia tuli mietittyä tänään rauhallisessa syksyisessä metsässä. Kaikkina vuodenaikoina tuota polkua olen kulkenut ja aina se antaa silti hyvän mielen.


Sydän hypähti riemusta ja  silmät kirkastuivat useammankin kerran, mutta tuo viirupöllö oli kyllä mahtavaa tavata.


Kun sitten vajaan kilometrin päässä oli tien vieressä kaksi peuran vasaa, niin askeleet olivat vielä kevyempiä. Tätä metsälenkkiä en ihan heti unohda ja menen vielä uudelleen ja uudelleen.
On onni asua kaupungissa, jossa luonto on lähellä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tämä on omistettu harakalle.

Täällä kaupungissakin on ollut pieni ruokintajuttu , jossa lähinnä käy talitiaisia. Joskus satunnaisesti joitakin "eksoottisempia" kuten varpusia.
Viime syksynä naakat ja varikset suorastaan terrorisoivat paikkaa.
Nyt siinä kohteliaasti vierailee kaksi harakkaa. Ensin ne yrittivät tyhjentää ruokinta-automaattia, mutta lopettivat kun eihän siitä tullut mitään. Ihan surkea laite. :)


Istun usein ikkunan ääressä ja silloin harakat pysyvät sivummalla. Tämä istuu tuossa samalla oksalla joka päivä ja voin hyvin kuvitella sen aatokset. "häipyis toi mummo nyt jonnekkin ikkunasta, et arvais mennä alas syömään"
Saahan ne toki tulla syömään, hyvä kun siivoavat kaiken maahan pudonneen, mutta ei... alas ei tulla ennenkuin poistun paikalta.
Harakka on tosi fiksu lintu, ja erinomainen kuvattava, kunhan sen kanssa tulis tutuksi. Ovat niin mahdottoman arkoja. Tuokin kuva on ikkunan läpi otettu ja oitis poistui paikalta kun kuvan ehdin napata.