perjantai 9. kesäkuuta 2017

Taas aivan mahtava tunne.

On meillä upea luonto ja sen ihmeet. Ei ole kaipuuta maailmalle, ei tippaakaan. Koko viikon olen päivät kulkenut kaikenmaailman ihanuuksien seurassa. Ensin olivat pikkusinisiivet


Seuraavana päivänä ihailin kalliosinisiipeä joka sekin viihtyi mansikankukalla


Mansikkakirjosiipikin lehahti silmieni eteen.


Nämä ovat alkukesän ilontuojia, mutta niin kovin harvinaisia. Onneksi olen saanut nähdä ja kuvatakkin ne.
No sitten eilinen, oli kyllä taas meikäläisen onnenpäivä. Oli kukkivia raatteta....


... suopursua..

ja suokukkaa


Ja kaiken kruunuksi kuoriutuva korento. Anteeksi nyt, mutta tästä tulee pitkä postaus.

Tapahtumaan meni 1,5 tuntia...


Toukka on noussut vedestä ja etsinyt turvallisen paikan kuoriutumiselle...


Syntyminen on alkanut pää on jo ulkona

Nyt ollaan jo lähes kokonaan ulkona..
Tämä vaihe kesti melkoisen kauan...

...Sitten korento kääntyy pää ylöspäin... ja ottaa kiinni toukkanastaan.


Jonkin ajan kuluttua alkavat siivet muodostua


Korento pumppaa niihin ilmaa ja aikanaan, ei ihan nopeasti tämäkään vaihe siivet ovat normaalin kokoiset..


Miten ihmeessä korento on mahtunut tuohon toukkanahkaansa. Nyt kuivatellaan siipiä ja odotellaan sitä hetkeä kun ne levähtävät auki.


Uusi ruskohukankorento om syntynyt.Se on vielä lentokyvytön ja vaaroille altis. Siipien pitää kuivua vielä pitkään, ennenkuin neitsytlennolle pääsee. Lento on vain lyhyt pyrähdys jollekkin oksalle voimia keräämään.

Kiitos jokaiselle joka tänne asti jaksoi. Itse olen tosi innoissani, mutta toki tiedän, että ei kaikki ole yhtä höperöitä :)
Mukavaa viikonloppua.

19 kommenttia:

  1. Uiks, mitkä kauniit kuvat taas Tuula! Jotenkin oli hankala päästä tänne blogiblokiin, mutta onnistuihan se kuitenkin. Olen eri saitilla tituleerannut kuviasi joten tämä on jäänyt vähemmälle. Tuo korennon "kuoriutuminen" oli kyllä inhorealismia parhaimmillaan, itse en näe siinä mtn kauneutta, kuten en syntymässä muutenkaan, sehän on raadollista ja kovaa hommaa aina oli kyseessä ihminen tai eläin. Onneksi lopputulos on kuitenkin useimmiten ihana ja kaunis. Kuvasarja oli ainutlaatuinen ja hieno. Saarella oli suden- ja mitä lie korentoja ihan riesaksi asti, poimin takavuosina tyrnejä niin surrasivat hiuksissa ja istuivat olkapäillä ja käsivarsilla. Muiden luo eivät niinkään pyrkineet... en tiedä miksi ne vainosivat minua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii, nyt pitäisi päästä helpommin läpi, siellä oli Bloggerin suojauksia joita en ollut huomioinnut ja osa joutui kaivautumaan niiden läpi.
      Ei ne korennot olleet kuin ihastuneita sinuun, olivat varmaan kirjoukonkorentoja jotka tykkäävät tulla ihmisen luo. :)

      Poista
  2. Upea kuvasarja korennon 'synnystä'! Ihanat sinisiivet, itse en ole nähnyt vielä yhtäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä. Eipä nuo kesän sinisiivet ole vielä entoon enemmässä määrin ennättäneet. Nämä alkukesän pikkuiset vielä viikon pari lentävät.

      Poista
  3. Sinisiivet ovat niin kauniita pieniä perhosia. Olen niin onnellinen jokaisesta luonnossa näkemästäni sinisiivestä.
    Upea kuvasarja korennon kuoriutumisesta. Kiitos kun jaoit sen nähtäväksemme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat ja oikeasti saamme olla onnellisia jokaisesta. Kiitos Sari.

      Poista
  4. Miten hieno dokumentti! Kyllä luonto on ihmeellinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin kyllä luonto on ihmeellinen.

      Poista
  5. Tänään tai huomenna käyn lammella toiveikkaana, josko meilläkin sudenkorentoja kunnolla näkisi! Ei kyllästytä yhtään luonnon ihmeet, toivoisi loman alkavan, että niitä pääsisi katsastamaan. Vielä 6 työpäivää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ne ovat ryöpsähtäneet melkein kaikki kerralla. Hohtosinisiipikin lentää reilun pariviikkoa etuajassa. Hirvittää miten käy loppukesästä.....
      Jaksa vielä ja toivotaan näiden kelienkin jaksavan, jotta lomasi alkaisi parhaalla mahdollisella tavalla.

      Poista
  6. Sinulla tuntuu olevan sellaisiakin sinisiipiä, joita en itse ole onnistunut tavoittamaan. Olet onnenpekka.
    Palokärjen pesiä näin kaksikin keväällä, mutta olen ilmeisesti missannut poikaset. Huutelu siis tarkoittaakin kutsua poikasille?? Luulin linnulla olevan jokin hätä. Minulla ei kuitenkaan ole ollut useistakaan syistä tilaisuutta lähteä asiaa tutkailemaan, ja kun vihdoin pääsin paikoille, oli pesien ympärillä hiljaista. Ei muuta kuin taas ensi keväänä yrittämään uudestaan.

    VastaaPoista
  7. Huikea kuvasarja, jatka kesästä nauttimista.

    VastaaPoista
  8. Kylläpä sait erittäin hienon kuvasarjan, itse olen ollut aika laiska kuvaamaan tänä kesänä korentoja ja muutakin.

    VastaaPoista
  9. Upea kuvasarja korennon kuoriutumisesta, kiitos! Tosi upeita kuvia muutenkin <3 Mukavaa viikonlopppua Sinulle!

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.